proresto 4/2014 - Page 8

TOIMITUKSELTA VALMIINA VASTUUSEEN? VASTUULLISUUS ON kova sana esimerkiksi koulujen ja sairaaloiden ruokapöydässä. Kaavailujen mukaan lähi- ja luomutuotteiden käyttö julkisissa ruokapalveluissa on arkipäivää vuoteen 2020 mennessä ja tuotantoketjujen on oltava katseenkestäviä alusta loppuun. Aina ei ajatella loppuun asti sitä, että päättäjät – sekä valtakunnalliset että kunnalliset – itse asiassa vastaavat päätöksillään mitä, miten ja missä suomalaiset syövät. Siirryttäessä kestävien elintarvikehankintojen maailmaan tarvitaan strategista otetta. Hankintastrategiassa tulee huomioida ja ohjeistaa kestävän kehityksen mukaiset elintarvikehankinnat. Jos alueen ruokapalveluissa käytetään laajemmin paikallisten tuottajien raaka-aineita ruokapalveluissa, tämä merkitsee maatalouden ja elintarvikkeiden jatkojalostuksen turvaamista. Lisäksi elintarvikehankintojen suuntaaminen oman alueen tuotantoon luo työllisyyttä, kehittää elinkeinoja sekä parantaa ruokaturvallisuutta ja huoltovarmuutta. Kun puhutaan julkisesta sektorista, takana ovat usein valtavat volyymit. Niin tässäkin tapauksessa: Suomessa syödään päivittäin noin kaksi miljoonaa ateriaa julkisissa ruokapalveluissa. Julkinen sektori – eli koulut, sairaalat, päiväkodit, puolustusvoimat sekä kuntien ja valtion virastot ja laitokset – valmistavat noin 419 miljoonaa ruoka-annosta vuosittain, mikä tarkoittaa noin 350 miljoonan euron raaka-ainehankintoja. Julkisilla hankinnoilla on siis varsin ratkaiseva rooli oman talousalueen hyvinvoinnin ja ympäristötavoitteiden edistämisessä. Valtioneuvosto ja hallitus ovat asettaneet kunnille ja valtion paikallishallinnolle tietyt raamit kestävän kehityksen hankintojen suhteen. Viimevuotisen cleantech-ratkaisuja koskevan periaatepäätöksen mukaan valtiolla ja kunnilla on velvollisuus ottaa huomioon vihreän teknologian ratkaisut kaikissa julkisissa hankinnoissa. Elintarvikehankintojen osalta tämä tarkoittaa, että julkisissa keittiöissä tarjotusta ruoasta 10 prosenttia on luomua vuoteen 2015 mennessä ja 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Hallitus on myös sitoutunut vahvasti lähi- ja luomuruoan edistämiseen julkisissa ruokapalveluissa. Niin ikään vuodelta 2013 ovat perua hallituksen lähiruokaohjelma ja hallituksen luomualan kehittämisohjelma, jotka toteuttavat hallitusohjelman tavoitteita luomu- ja lähiruokatuotannon lisäämisestä ja tuotteiden jalostusasteen nostamisesta. Katseet kääntyvät keittiöön, koska etenkin ammattikeittiöiden rooli koko elintarvikeketjussa on kiistämätön. Ammattikeittiöt tarjoavat yhteensä runsaat 890 miljoonaa ateriaa vuodessa ja suomalainen syö vuosittain keskimäärin 165 ammattikeittiöiden valmistamaa ateriaa vuosittain – kahviloissa, ravintoloissa, henkilöstöravintoloissa, hoitokodeissa, kouluissa, päiväkodeissa jne. Ammattikeittiöissä ympäristöasiat liittyvät kiinteästi keittiön jokapäiväiseen toimintaan ja kehittämiseen. Ammattikeittiöt voivat näyttää esimerkkiä tuottamalla ruokapalvelunsa kestävästi – ja myös viestimällä sen asiakkailleen. Ympäristöasiat tulee ottaa huomioon myös muissa prosesseissa, kuten ruoan valmistuksessa, jakelussa, varastoinnissa, puhtaanapidossa, jätehuollossa jne. Vastuullisuus ei kuitenkaan ole pelkkää vihreää. Sosiaalisesti kestävät julkiset hankinnat ovat vasta tulossa meille, mikä sinänsä on pienimuotoinen yllätys. Erilaisten poliittisten ja hallinnollisten ohjauskeinojen avulla voitaisiin edistää sosiaalista vastuullisuutta siinä missä ekologisuuttakin, mutta näin ei kuitenkaan ole tehty. Monet eurooppalaiset kunnat ovat valovuosia Suomea edellä sosiaalisesti kestävissä hankinnoissa ja esimerkiksi Malmön kaupunki on ottanut käyttöön riskimaahankintojen auditoinnit. Finnwatchin viimevuotisen selvityksen mukaan vain harvat suomalaiset kunnat asettavat tarjouspyynnöissään sosiaalisen vastuullisuuden takaavia kriteereitä. JUSSI SINKKO 6 proresto 4/2014