proresto 4/2013 - Page 8

TOIMITUKSELTA MUMMOT MURKINALLA SUOMI HARMAANTUU ennätysvauhtia. Euroopassa olemme johtava seniorikansakunta ja globaalistikin ainoastaan Japani menee ohi ikääntyneiden määrässä. Harmaista panttereista on povattu jopa talouden pelastajaa, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt, mitä pantteri suuhunsa pistää. Valtavan eläköitymisaallon myötä ravintoon ja ruokailutottumuksiin on korkea aika kiinnittää asianmukaista huomiota. Ajat ovat nimittäin muuttuneet. Keskimääräinen elinikä on pidentynyt viimeisen sadan vuoden aikana lähes 30 vuodella. Myös hyvin iäkkäiden määrä ja osuus väestöstä on kasvanut ja kasvaa edelleen. Ikääntyneiden ihmisten terveyden, toimintakyvyn ja elämänlaadun tukemisessa hyvällä ravitsemuksella on keskeinen tehtävä. Ikääntyminen sinänsä ei kenenkään ravitsemustilaa heilauta. Kysymys on usein siitä, että sairastamisen aikana syöminen ja ravinnonsaanti uhkaavat jäädä liian vähäisiksi. Ikääntynyt saattaa laihtua ja menettää ravintoainevarastojaan, joita tarvittaisiin kovasti toipumisen varmistamiseksi. Hallitus on tehnyt aihepiiriin liittyvän periaatepäätöksen, jonka mukaan ikääntyneiden ravitsemustilan seuranta sisällytetään palvelujärjestelmän toiminnan tavoitteisiin ja että ikääntyneille tulee tarjota riittävästi laadukkaita, helposti saavutettavia ja kustannuksiltaan edullisia ravitsemuspalveluja. Samaan savottaan kuuluu ikääntyneiden ravitsemussuositusten laatiminen (2010). Uusien ikääntyneiden ravitsemussuositusten tavoitteena on se, että kotihoidossa, vanhainkodeissa, sairaaloissa ja koko terveydenhuollossa työskentelevät ammattilaiset tunnistavat käytännön hoitotyössä ravitsemustilan heikkenemisen ja osaavat toteuttaa ravitsemushoitoa osana ikääntyneen ihmisen hyvää hoitoa. Suositusten tavoitteena on myös selkeyttää iäkkäiden ihmisten eri elämänvaiheessa ravitsemukseen liittyviä keskinäisiä eroja ja ravitsemushoidon tavoitteita. Lisäksi tavoitteena on yhdenmukaistaa hyvät käytännöt ja lisätä tietoa ikääntyneiden ravitsemuksen erityispiirteistä. Nämä valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositukset ovat itse asiassa ensimmäiset valtakunnalliset ravitsemussuositukset, jotka keskittyvät ikääntyneiden ravitsemukseen. Suositusten keskeisiä painopisteitä on neljä. Ensinnäkin, ravitsemukselliset tarpeet ikääntymisen eri vaiheissa tulee ottaa huomioon. Ravitsemustila, ruokailu ja ravinnonsaanti ovat kiinteästi yhteydessä ikääntyneiden ihmisten terveydentilaan ja toimintakykyyn – ja seniorikansalaisten erityistilanteet ja -vaatimukset on tarkkaan käytävä läpi. Kakkosena listalla on ikääntyneiden ravitsemuksen säännöllinen arviointi. Seniorin ravitsemustila tulee arvioida terveys-, hoiva- ja tukipalveluissa painoa ja erityisesti painon muutoksia seuraten, erilaisia ravitsemustilan arviointiin kehitettyjä menetelmiä hyödyntäen. Kolmoskohdassa todetaan, että ravitsemushoidon avulla pitää turvata ikääntyneen riittävä energian, proteiinin, ravintoaineiden, kuidun ja nesteen saanti. Ravitsemusongelmiin puututaan suunnitelmallisesti mahdollisimman varhaisessa vaiheessa; tehostettua ravitsemushoitoa toteutetaan silloin, kun ravitsemustila on heikentynyt, paino laskenut tai syödyn ruoan määrä on vähäinen. Neljäntenä suosituksissa muistutetaan D-vitamiinin tärkeydestä. Riittävän D-vitamiinin saannin turvaamiseksi yli 60-vuotiaille suositellaan D-vitamiinilisää 20 mikrogrammaa (800 IU) vuorokaudessa ympäri vuoden. Valtion ravitsemusneuvottelukunta on tehnyt hyvää ja arvokasta työtä, mutta suosituksiin lisäisi mielellään sen viidennen kohdan: on meidän kaikkien asia varmistaa, että mummot ja papat syövät fiksusti. Ehkä ruokailun ympärille saa kehitettyä kaikenlaista kivaa ajanviettoa, mene ja tiedä. Hyvässä seurassa ruokakin maistuu. Samalla tämän päivän yhteiskunnan ”aktiivijäsen” voi laittaa käden sydämelle: ovatko omat ruokailutottumukset sellaiset, että jalka nousee vielä 10, 20 tai 50 (!) vuoden päästä? Omilla valinnoilla voi vaikuttaa – ja viisaiden valintojen tekeminen kannattaa aloittaa mahdollisimman varhain. JUSSI SINKKO 6 proresto 4/2013