proresto 3/2013 - Page 8

TOIMITUKSELTA VALMIINA VASTUUSEEN? KESKUSTELUSSA RUOKAKETJUN vastuullisuudesta on tapahtunut muutos. Enää ei puhuta pakkopullasta saati oman selustan varmistamisesta, vaan kilpailuedun saavuttamisesta. Epävarmassa maailmassa tarvitaan ankkureita. Yksi sellainen voi olla vastuullinen ruokaketju, pellolta – tai vaikkapa mereltä tai metsästä – aina pöytään asti. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT julkaisi viime vuonna Vastuullisuus ruokaketjussa -kirjasen, jossa näihin asioihin perehdytään monipuolisesti. Talouskriisit, lisääntyvä eriarvoisuus, hupenevat luonnonvarat ja katoava monimuotoisuus… kestävälle kehitykselle todella on tilausta. Ruoka-alan toimijoilla on suuri vastuu asiakkailleen ja ympäristölle. Lainsäädännön vaatimukset asettavat vasta minimitason – todellisesta vastuullisuudesta voidaan puhua vasta kun nämä ylittyvät. MTT:n opus muistuttaa, että vastuullisuus myös merkitsee eri asioita eri aikoina ja eri paikoissa. Sidosryhmiä on lukuisia ja niiden huomioiminen on sosiaalisen median valtakaudella välttämättömyys – ja samalla mahdottomuus. Jos tavoitteena on miellyttää työntekijöitä, omistajia, toimittajia, asiakkaita, etu- ja kansalaisjärjestöjä, mediaa, viranomaisia ja kansalaisia aina ja joka tilanteessa, epäonnistuminen on liki sisäänrakennettu yhtälöön. Viisauden alku sen sijaan on tunnustaa, että elintarvikeyritykset ja niiden toimitusketjut ovat entistä enemmän osa verkostomaista talousjärjestelmää, yhteiskuntaa ja monimutkaista ekosysteemiä – ja jonkinmoinen konsensus on saavutettavissa sen suhteen, mikä on kestävää ja vastuullista. Tässä työssä tärkeää on sidosryhmien asiantuntemuksen hyödyntäminen – soveltuvin osin. Strateginen yritysvastuu tekee tuloaan myös HoReCa-puolelle. Sellaisille yrityksille, jotka pystyvät löytämään vastuullisuudesta uudenlaista liiketoimintaa, voi povata valoisaa tulevaisuutta. Strategiseen yritysvastuuseen panostamisen takana on usein ulkoisia tekijöitä, kuten asiakaskysynnän ja kansalaisjärjestöjen paineen lisääntyminen tai kilpailijoiden toimet. Yhtä lailla kyse voi olla myös sisäisistä motivaatiotekijöistä, esimerkiksi omistajien, johdon ja työntekijöiden vaikutuksesta. Tutkija Tarja Ketola on määritellyt viisi eri tasoa strategisessa yritysvastuussa. Alin taso on passiivinen vastuullisuus: yritys ei reagoi vastuullisuuden kannalta olennaisiin asioihin. Tämä taso ei ole oikeastaan vastuullinen eikä strateginen, koska vastuullisuus ei ylitä lainsäädännön vaatimuksia eikä ole keskeinen yrityksen toiminnassa. Toinen taso on reaktiivinen vastuullisuus: yritys reagoi ulkoa tuleviin paineisiin, kuten asiakaskysyntään ja kansalaisjärjestöaktivismiin. Tämä taso on tyypillinen markkina- ja asiakasohjautuvissa yrityksissä, joissa vastuullisuudella pyritään säilyttämään saavutettu kilpailuetu. Kolmas taso on proaktiivinen vastuullisuus: yritys pyrkii ennakoimaan tulevaa kysyntää ja ulkoa tulevaa painetta toimimalla vastuullisesti. Ennakoivan toiminnan tarkoituksena on vahvistaa olemassa olevaa kilpailuetua. Sekä reaktiivinen että pro