KITA 6+7/2015 | Page 48

KOLUMNI
Jari Syrjälä
on LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry:n
toimitusjohtaja

KORJAAMATTA
JÄTTÄMINEN
ON TIETOINEN
VALINTA
MAAMME RAKENNUSKANNAN kuntoon ei kiinnitetä riit-

lisäksi kehittynyt korjausrakentamisen kulttuuri ja yhteiskunnan

tävästi huomiota siten, että sen rapistumista ehkäistäisiin elin-

tuet.

kaaren aikaisilla kunnossapitotoimenpiteillä. Monissa raken-

Suunnitelmallinen kiinteistönpito ja osaava korjaaminen

nuksissa iän perusteella odotettavat korjaukset tulevat omis-

ovat avainasemassa, kun 1960–1980-lukujen asuntojen korja-

tajille yllätyksinä. Kun niihin ei ole varauduttu, ne jätetään

ustarpeita ryhdytään ratkomaan. Kiinteistöjen ylläpitokulttuuri

tekemättä. Osakkaat eivät halua tai osaa toimia todellisen

on ollut löyhää ja amatöörimäistä. Korjausrakentaminen on

asiakas­omistajan ja oman omaisuutensa isännöitsijän tavoin.

edelleenkin sivuraiteella alan tutkimuksessa ja koulutuksessa.

Korjaamatta jättäminen ja sitä myötä rakennusten rapis-

Kiinteistö- ja rakennusalan keskeiset toimijat arvioivat

tumaan päästäminen on tietoinen valinta. Korjausvelkaa syn-

kesäkuussa Korjausrakentamisen strategian 2007–2017 toi-

tyy, kun kunnossapito on vähäisempää kuin rakenteiden kulu-

meenpanon tilaa. Asiantuntijat totesivat, että tarvitaan ryh-

minen. Määrä kertoo, paljonko rakennuksiin on jäänyt inves-

tiliike, jotta rakennuskannan korjausvaje saadaan kurottua

toimatta, jotta ne olisivat käytön kannalta hyvässä kunnossa.

umpeen. Ryhmä esitti joukon toimenpiteitä, joilla rakennus-

Eri lähteiden mukaan korjausvelkaa on 25 miljardista eurosta

kanta saadaan tehokkaammin parempaan kuntoon.

jopa 50 miljardiin. Määrä on merkittävä suhteessa koko
rakennuskannan 370 miljardin euron arvoon.
Suomessa on runsaat 1,2 miljoonaa asuinrakennusta,

Ensiksikin asiantuntijat muistuttivat, että kiinteistönomistajat ovat avainroolissa korjauskulttuuriin liittyvän muutoksen aikaansaamisessa. Keskeistä on saada omistajat tiedos-

joissa on noin 2,9 miljoonaa asuntoa. Valtaosa nykyisistä

tamaan suunnitelmallisen kiinteistönpidon merkitys ja sitä

asuintaloista rakennettiin 1960–1980-luvuilla, ja niiden tek-

kautta ylläpitämään, korjaamaan ja kehittämään kiinteistö-

nisen elinkaaren arviointi on tehtävä lähiaikoina. Putki- ja jul-

jään oikein.

kisivuremonttien lisäksi tarvitaan muun muassa ikkuna-, vesi-

Työryhmän mielestä kiinteistöjen ylläpito- ja korjauspalve-

katto- ja taloteknisiä peruskorjauksia. Osa näistä rakennuk-

luissa on merkittävästi tehostamisen varaa. Esivalmisteiden ja

sista ei ”läpäise katsastusta” esimerkiksi energiatehokkuusvaa-

teollisten korjausmenetelmien käyttö on edelleen vähäistä. Hal-

timuksista tai syrjäytyneestä sijainnista johtuen. Purkaminen

vin hinta ei tuo parasta lopputulosta.

onkin tulevaisuudessa yhä todennäköisempi vaihtoehto ener-

Korjaaminen vaatii erityyppistä osaamista ja toimintata-

giasyöpöille, heikkokuntoisille ja vaikeasti korjattaville tai toi-

paa kuin uudistuotanto. Asiantuntijat painottavat lisä- ja täy-

seen käyttötarkoitukseen muunnettaville rakennuksille.

dennyskoulutusta sekä koulutuksen ja työelämän tiiviimpää

Talonrakentamisen tuotannon runsaan 22 miljardin euron
kokonaisarvosta korjausrakentamisen osuus oli vuonna 2014

vuorovaikutusta.
Kiinteistönpidon tosimaailmassa fakta on, että vaikka kor-

yli puolet. Osuus on pienempi kuin muissa Pohjoismaissa ja

jaaminen lisääntyy 2–3 %:n vuosivauhdilla, korjausvaje kas-

Keski-Euroopassa, joissa korjaaminen muodostaa 60–70 pro-

vaa. Toteutumatta jää Korjausrakentamisen strategian toimeen-

senttia rakentamisesta. Tähän vaikuttavat rakennuskannan iän

panosuunnitelman slogan ”Suomi satavuotisjuhlakuntoon”. n

46 kita  6 –7/ 2015