KOLUMNI
Juha-Ville Mäkinen
työskentelee erityisasiantuntijana
LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry:ssä
”MEILLÄ TÄTÄ EI
HYVÄKSYTÄ”
Rakennustyön turvallisuus on tilastojen valossa parantunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Sen voi
todeta myös rakennustyömaalla liikkuessaan. Ulkopuolisten pääsy rakennustyömaalle on useimmiten
onnistuttu estämään, työmailla on turvallisuussuunnitelmat ja sinne tulijat perehdytetään. Henkilösuojauskin
on tiedostettu. Kypärää, huomioliivejä ja henkilökohtaisia suojavälineitä käytetään. Tämä on ilahduttavan
usein todellisuutta isommilla työmailla.
TILANNE MUUTTUU usein kun poiketaan pienemmillä työ-
man keskimääräiset kokonaiskustannukset olivat työterveys
mailla. Kypärät ja henkilökohtaiset suojavälineet on laitettu
laitoksen muutaman vuoden takaisen tutkimuksen mukaan
sivuun tai niitä ei edes näy. Työmaan rajaus on epäselvä ja
6 013 euroa. Työajan menetykset sekä työkyvyttömyyden
yleinen järjestys niin ja näin. Alkusammutuskalusto ja ensiapu-
ajalta että tapaturmiin liittyvien selvittelyjen muodossa aiheut-
tarvikkeet ovat hyvässä järjestyksessä, mutta tavaran toimitta-
tavat palkkakustannuksia. Häiriöt tuotannossa, rikkoontuneet
jan varastossa. Vain tilaus puuttuu.
tarvikkeet ja työvälineet aiheuttavat lisää kustannuksia, puhu-
Mistä ero johtuu? Voisiko olla niin, että noudatamme työturvallisuuteen liittyviä säädöksiä ja määräyksiä vain jos on
pakko? Tarvitaanko asioiden hyvään hoitamiseen pelko työ-
mattakaan vakuutushintojen noususta. Sitä, kuka kustannukset
lopulta maksaa, ei varmaankaan tarvitse arvuutella.
Yksittäisen työntekijän päätös olla suojaamatta itseään
maalta ulos lentämisestä tai muista sanktioista? Se, että asiat
koskee siis meitäkin, tai ainakin asiakastamme. Jonkun tas-
hoidetaan hyvin vain jos on pakko, kertoo karua tarinaa mei-
kullahan tilanteen takia on käytävä. Tätä ei ole pakko hyväk-
dän kaikkien asenteista. Tilanteenhan voi ymmärtää niin, että
syä. Jo se, että kaikki LVI-alan asentajat käyttäisivät aina tar-
me yleisesti hyväksymme työturvallisuuden laiminlyönnit, jos
vittaessa henkilökohtaisia suojavälineitä, vähentäisi työtapa-
kukaan ei ole valvomassa ja pakottamassa.
turmien määrää merkittävästi. Tilastojen mukaan suurin osa
Mitä me sitten projektin hoitajina, valvojina, työn tilaa-
niistä on sormiin sattuvia viiltoja, silmiin lentäviä roskia tai
jina tai asiakkaina oikeastaan hyväksymme? Vain sen, että
vääristä työasennoista johtuvia revähdyksiä. Riskejä, joilta
yksittäinen aikuinen mies päättää ottaa riskin itseensä mah-
useimmiten olisi helppo suojautua.
dollisesti kohdistuvasta tapaturmasta? Valitettavasti se ei riitä.
Jos tilanne paranee pakottamalla, niin sitten pitänee
Samalla hyväksymme sivullisten turvallisuuden vaarantamisen
pakottaa. Meidän pitää projektin hoitajina, valvojina, työn
ja lisääntyneet kustannukset. Sivullisten turvallisuuden vaaran-
tilaajina ja asiakkaina vaatia työturvallisuuden ehdotonta huo-
tamista on vaikea vähätellä, ainakaan julkisesti. Voimme tie-
mioimista omissa kohteissamme. Vain siten saadaan tilanne
tysti uskotella itsellemme, että mitään ei tapahdu tai että se ei
hyväksi kaikilla työmailla, eikä vain isoilla. Tärkein toimija
ainakaan ole meidän vikamme.
työturvallisuuden parantamisessa on henkilö, jonka näet pei-
Enemmän voisi ihmetellä sitä, miksi olemme valmiita maksamaa