KOLUMNI
Juha-Ville Mäkinen toimii erityisasiantuntijana LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry : ssä .
LOPPUUKO LAATU KÄYTTÖÖN- OTTOON ?
RAKENTAMISEN LAATU ja rakennusten energiankulutus ovat olleet keskeisimpiä asioita , joita on seurattu rakentamiseen liittyvien säädösten valmistelutyön aikana . Nyt näyttää siltä , että kaikkein tiukimmat vaatimukset eivät toteudukaan . Voiko nyt siis hengähtää ? Vai pitäisikö pysähtyä miettimään , miksi kumpaankin kannattaisi kiinnittää huomiota ihan oma ehtoisesti ?
Säädösten tarkoituksena ei ole kansalaisten ahdisteleminen . Päinvastoin , niiden tarkoituksena on suojella kansalaisia ja antaa viranomaisille mahdollisuuksia suojella kansalaisten etua . Tämä on myös rakennuksiin liittyvien säädösten tarkoitus . Asioita on helpompi ymmärtää oman kokemuspiirin kautta . Ympäristöasioiden lisäksi energian kulutus liittyy suoraan tilojen käyttämisestä syntyviin kustannuksiin , mennään siis kansalaisen kukkarolle . Rakentamisen laatu puolestaan liittyy suoraan turvallisuuteen ja terveyteen . Säädöksissä ei ole mitään vikaa , jos niiden ansiosta taskuun jää enemmän rahaa ja on turvallisempaa . Lisäksi on hyvä , että viranomainenkin voi valvoa ja tarvittaessa suojella meitä .
Säädösten valmisteluun liittyvä keskustelun aikajänne hieman hämmentää . Puhutaan rakentamisesta ja rakennuksen käyttöönottovaiheessa tapahtuvista toimenpiteistä . Siitä muutaman kuukauden pituisesta ajasta , joka edeltää kymmeniä käytön aikaisia vuosia . Pieniä energialaskuja ja terveellisiä olosuhteita halutaan kuitenkin rakennuksen koko elinkaaren ajan . Uskommeko jotenkin , että rakennuksen tekniset järjestelmät säilyttävät suorituskykynsä vuosikymmenten ajan ihan itse ja ilman huoltoa ? Näinhän ei tietenkään käy . Asia on meille ehkä tutumpi autojen tai tietoverkkojen kautta , joita huolletaan ja ylläpidetään hyvin säännöllisesti . Tai tarkemmin , ostetaan asiantuntija huoltamaan tai ylläpitämään . Harva meistä haluaa itse kajota kumpaankaan noista , muuten kuin vaativana kuluttajana .
Tuntuukin siltä , että rakennuksen teknisten järjestelmien suorituskyvyn säilymiseen ei sen sijaan kiinnitetä juurikaan huomiota . Sen huomaa esimerkiksi , jos vertaa Maankäyttö- ja
rakennuslain valmisteluun liittyvää keskustelua siihen , mitä käytiin Sosiaali- ja terveysministeriön asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteita koskevan asetuksen ( 545 / 2015 ) valmistelutyöhön aikana . Kyllä , sellainen asetus annettiin toissa vuonna ja sitä velvoittavana , jonka vastuulle asia kuuluu . Asetuksella säädetään niistä olosuhteista , joihin tilojen käyttäjien on katsottu voivat altistua ilman haittaa terveydelle . Sieltä löytyvät mm . ne olosuhderajat , joita taloteknisten järjestelmien tulisi ylläpitää .
Rakentajien saatua työnsä valmiiksi paikalle eivät saavu tekniset asiantuntijat , jotka ottaisivat järjestelmät hoiviinsa . Kuka varmistaa energialaskujen ja olosuhteiden pysymisen halutulla tasolla ? Kuka siis toteuttaa samoja palveluja , joita uuden auton hankkijalle tarjotaan jo ennen ulosajoa ? Tai joita ilman minkään toimiston tietotekniikka ei olisi viikkoakaan luotettavalla tasolla . Rakennustenkin teknisissä järjestelmissäkin jälkimarkkina on kuitenkin olemassa ja se varmasti jopa kasvaa tulevaisuudessa . Järjestelmät monimutkaistuvat ja käyttäjien vaatimukset kasvavat . Olosuhteiden vaikutuksia työtehoon , asiakaskäyttäytymiseen , terveyteen ja viihtyvyyteen osataan arvioida koko ajan paremmin . Jos käytön aikaisia kustannuksia saadaan ylläpitoon liittyvillä palveluilla pienennettyä ja tilojen käyttäjät tyytyväisiksi , niin hankintapäätöshän on kiinteistön omistajalle tuottava investointi .
Tuntuukin oudolta ajatella , että näille palveluille ei olisi kysyntää . Useilla muilla palvelualoilla ajatellaan , että palvelujen tarjoajan on tunnettava asiakkaiden tarpeet jopa paremmin kuin asiakkaat itse . Palvelujen myynti on helpompaa kun niiden asiakkaalle tuoma lisäarvo on jo etukäteen osoitettavissa . Olisikohan meidän jo aika ymmärtää , kuinka paljon käytämme rahaa haluttujen olosuhteiden ylläpitämiseen ? Kuinka paljon rahamäärää tai häiriöherkkyyttä voitaisiin pienentää ylläpitovaiheen aikaisilla teknisillä palveluilla ? Paljonko saatavasta hyödystä kannattaisi investoida näiden palvelujen hankintaa ? Mikä olisi sopiva tuottoprosentti ? n
26 kita 1 – 2 / 2017