HR viesti 5/2016 | Page 20

KUVA : KISSCONSULTING OY

Jos esimies ei tunne strategiaa , hän ei voi viedä sitä arjessa eteenpäin .

Kissconsulting Oy : n toimitusjohtaja Maarika Maury sanoo että hyvä lähtökohta strategiatyölle on se , että työnnetään paperit hetkeksi sivuun ja puhutaan siitä , mitä pitää tehdä .
150 organisaatiota puntarissa Kissconsulting Oy : n toimitusjohtajana toimiva Maury selvitti kirjallisin pistokokein , miten yli 150 suomalaisen yrityksen ja organisaation johdossa , keskijohdossa ja työntekijöiden keskuudessa tunnetaan yhtiön strategia , missio , visio ja arvot . Selvitys on osa Vaasan yliopistolle tehtävää väitöstutkimusta .
Vuosina 2009 – 2016 kerättyjä vastauksia kertyi lopulta yli 9 000 ihmiseltä , joista lähes tuhat kuuluu johtoryhmään . Mukana on pörssiyhtiöiden toimitusjohtajia .
Tutkijan mukaan yritykset kompastuvat liian usein omaan näppäryyteensä strategiaa tehdessään . Tällöin kaivetaan esiin hienoimmat ja kiiltävimmät muotisanat , jotka löydetään ja laitetaan ne peräkkäin paperille . Pian on saatu aikaan termiviidakko , jonka edessä machete pian tylsyy .
” Kun olen sitten kysynyt ihan uteliaisuuttani , että mikä ero on ’ keihäänkärkialueella ’ ja ’ kriittisellä menestystekijällä ’, vastaus on yleensä kiusaantunutta mutinaa ”, Maury toteaa ja lisää , että jos termit menevät suloisesti sekaisin jo yrityksen johdolla ( ja heti startissa ), mitä toivoa on strategian jalkautuksen onnistumisesta ?
Roadmap hukassa Maarika Maury muistuttaa , että jos esimies ei tunne strategiaa , hän ei voi viedä sitä arjessa eteenpäin . Ja jos työntekijät eivät tunne strategiaa , niin sen edistämiseksi ei tehdä yhtikäs mitään , ellei sitten puolivahingossa .
Mistään salatieteestä ei kuitenkaan ole kyse . Strategia tarkoittaa – kaikessa yksinkertaisuudessaan – yrityksen valitsemia toiminnan painopisteitä eli tapaa , jolla tavoitteeseen , visioon pyritään . Ongelma yrityksissä ei suinkaan ole , etteikö painopistealueita olisi . Päinvastoin : eräs tutkimukseen osallistunut organisaatio oli kirjannut niitä strategiaansa yli sata !
” Ei mene läpi ”, kuittaa Maury . Tässä kohtaa muistuu mieleen Fredrik II Suuren lausahdus : ’ Se , joka puolustaa kaikkea , ei puolusta mitään .’ Tutkijan mukaan maltti olisi valttia : kun fokusalueita kirjataan vähemmän kerralla , voidaan itse asiassa saada enemmän aikaan .
” Kerätään kaikkien mielipiteet !” Jostain syystä aina välillä mopo pääsee karkaamaan ja ranskalaisia viivoja kertyy kokousmuistioihin aina siinä määrin , että ne hyvätkin painopisteet hukkuvat massaan . Tragikoominen poiminta tutkimuksesta : joka neljäs johtoryhmään kuuluva ei pystynyt nimeämään ensimmäistäkään yrityksensä strategista painopistettä .
Ja tämäkin vielä : 71 prosenttia johtoryhmäläisistä tunsi yrityksensä strategiset painopisteet surkeasti tai oli ymmärtänyt ne väärin .
Mutta näin siinä käy – ainakin niin kauan , kun strategiat ovat liian monimutkaisia ja kapulakielisiä . Maury myös huomasi tutkimusta tehdessään , että alasta riippumatta strategiat eivät monesti paljon edes eroa toisistaan . Tämä johtuu siitä , että joka talossa on käytössä ne samat strategiamallit , joissa pyöritellään samaa käsiteapparaattia ja päästään – yllätys , yllätys – samanlaiseen lopputulokseen .
Kansallinen vitsaus ” Strategiasyöpä ” on siinä mielessä tasapuolinen – anteeksi , systeeminen – että se nostaa päätään vähän joka puolella . Tutkimuksessa ei ilmennyt merkittäviä eroja yksityisten yritysten ja julkisten organisaatioiden välillä , eri kokoisten yritysten välillä tai edes pörssiyhtiöiden ja muiden yritysten välillä . Tai yksi eroavaisuus löytyi :
” Kunnissa ja kaupungeissa strategian tunnettuus henkilökunnan keskuudessa oli komeat 1 %”, Maury kertoo .
” Oli joukossa silti helmiäkin ”, Maury myöntää . Joissakin yrityksissä on simppelit ja selkeät , inspiroivat ja jopa mielenkiintoiset strategiat . Tämä vaatii yleensä tiukkaa rajausta
20 HR viesti 5 / 2016