KUVA: AKI RASK
Terveystalon työterveyden ylilääkäri Esa Asikaisella on parinkymmenen vuoden kokemus aihepiiristä. Hänen mukaansa yrityksissä osataan vaalia työntekijöiden fyysistä kuntoa ja psyykkistä kuntoa, mutta yksi rintama on jätetty aika lailla oman onnensa nojaan.
”Suomessa hoidetaan työkykyä ja toimintakykyä, mutta samalla halu tehdä työtä sivuutetaan.”
Asikaisen mukaan juuri työhaluihin onkin kaikkein vaikein
vaikuttaa, koska kyseessä on niin henkilökohtainen asia. Lähtökohtaisesti on kuitenkin selvää, että hyvällä johtamisella saadaan
porukka innostumaan ja viihtymään – ja työhalut tappiin.
Valitettavasti vain Suomessa ei aivan ole ymmärretty hyvän
johtamisen tärkeyttä tällä puolella. Asikainen kaipaisi johtajia,
jotka viettävät aikaa väkensä kanssa muutenkin kuin pikkujoulujen yhteydessä – vanhaa kunnon haalarimeininkiä, jolloin kukaan pomo ei ole niin iso, etteikö tätä voisi nykäistä hihasta.
Ihmisen kokoinen työpaikka
Terveystalossa tehtyjen henkilöstöön kohdistuvien tuottavuusanalyysien mukaan peruskuvio työpaikoilla on sangen yksinkertainen. Työntekijä tulee aamulla töihin odottaen saavansa sopivan kokoiset saappaat siksi työpäiväksi – ei liian isot, mutta ei
liian pienetkään.
”Työntekijällä pitää olla tietyt tiedot, taidot ja tavoitteet ja hänellä pitää olla luottamus siihen, että hän kykenee selviytymään
tehtävistään. Silloin työhalukin on hanskassa”, Asikainen summaa ja lisää, että esimiesympäristö vaikuttaa valtavasti siihen,
miten mielekkääksi ihminen työnsä kokee.
Asikainen puhuu esimiehistä, jotka miettivät vain keinoja
päästä hankalista tyypeistä eroon; ja esimiehistä, jotka pohtivat
miten sen ”haasteellisen työntekijän” vahvuudet saataisiin valjastettua työyhteisön käyttöön. Asikainenkin myöntää, että joka tilanteesta ei ole kaivettavissa esiin uutta ja innovatiivista kulmaa,
mutta aika monessa tapauksessa positiivinen lähestymistapa auttaa.
”Jos johtajuus ei ole määrätietoista, huonovointisuus työpaikalla lisääntyy”, hän uskoo.
Kun pomon käämi kärähtää
Helppoa se ei silti ole pomollakaan, kun pitäisi olla objektiivinen
viilipytty henkilöstökriisien keskellä. Aika usein esimiehelläkin on
nimittäin tunteet ja niiden lämpötila voi olla kaukana stabiilista.
Tästä huolimatta:
”Esimiehellä on kuitenkin valta ja vastuu, joten hänen johtajuutensa ei saa olla subjektiivis K