KOLUMNI
Jutta Vänskä Business Development Manager Arc Technology Oy www.arctechno.com Kirjoittajan mielestä johtaminen lopahtaa liian usein kohtaan, jossa tekeminen vasta alkaa. Pelkät esityskalvot suunnitelmista eivät vielä takaa, että lopputulos syntyy.
EIKÖ MENNYT PERILLE?
Tuntuuko siltä, että asiat sujuisivat paremmin, jos vain henkilöstö lopettaisi ruttuilun ja yksinkertaisesti tekisi vain sen mitä pitääkin? Miksi ja milloin asiat muuttuivat hankaliksi ja henkilöstöstä tuli pelkkä jarrun painaja?
Oppien mukaan johtamisella tarkoitetaan toimintaa, jonka tarkoituksena on saada aikaan tuloksia ihmisten avulla ja ihmisten kanssa. Jos tuloksia ei saada sen paremmin avulla kuin kanssakaan, niin missä vika? Mitä pitäisi tehdä? Pilkotaan hieman vyyhtiä. Peruslähtökohta on takuulla kunnossa, työtä arvostetaan, se halutaan tehdä hyvin. Vai onko joku tavannut henkilöä, jonka tärkein päämäärä on tehdä työnsä mahdollisimman huonosti? Ihmiset viettävät lukemattomia unettomia öitä tehtäviään ja töitään vatvoen. Välinpitämättömyydestä ei ainakaan ole kyse. Miksi todellisuus tuntuu erilaiselta, eri kohdissa? PowerPointista on pitkä matka siihen, että siinä esitetyt tavoitteet olisivat toteutettu. Tämän itsestäänselvyyden käsittäminen on harvinaisen epäselvää. Onhan huolelliset lauseet esityskalvoihin vaatineet lukemattomia työstämisen tunteja, pitkäksi venyneitä strategiapalavereita, vääntämistä, sopimista ja selvittämistä. Ihan oikeaa ja hyvää työtä älykkäällä porukalla. Mutta kun se ei siltikään vielä tarkoita, että yhtäkään asiaa olisi toteutettu. Ei, vaikka kuinka huutaisi. Suunnitelmat, huolellisesti laaditutkaan kun eivät vaan toteudu, jos niitä ei kytketä tekemisiksi. Jos tekemistä ei ohjata, eikä tuloksien syntymistä seurata aktiivisesti, niin ryteikköönhän sitä mennään. Ohjata pitää alussa, keskivaiheessa ja lopussa. Simuloi asiaa testillä. Hyppää polkupyörän päältä kesken ajon, katso päätyikö jopo itsekseen pyörätelineeseen vai läheiseen ojaan. Veikkaisin jälkimmäistä.
18 HR viesti 3/2013
Liian paljon epämääräisä tavoitteita Tavoiteähky tuntuu eniten siellä, missä toteutusta tehdään. Tai sitten ei. Kokenut henkilöstö on oppinut myös väistöliikkeet. Hyperaktiivinen johto kun ei muista puoliakaan niistä ohimennen pudotelluista tavoitteista kuitenkaan. Ylenmääräisillä tavoitteilla ei lisätä tehokkuutta eikä aikaansaamista. Tuloksena on vain keskenjääneitä projekteja ja vaivihkaa haudattuja torsoja. Kun tavoitelasti päätyy suureksi osaksi kaatopaikalle, ei kukaan enää jaksa uskoa niihin. Järki käteen. Tavoitteet on mahdollista saavuttaa, mutta ei ehkä kaikkia kerralla tai yhtäaikaa. ”Kommunikointi olis kiva yllätys” Tavoitteet pitää priorisoida. Turhat heitetään pois ja vähemmän kiireelliset siirretään tulevaisuuteen. Tavoitteet eivät siirry myöskään henkilöstölle telepaattisesti, sähköpostikin on huono väline. Seuraava vaihe on kriittinen, siinä tavoite pilkotaan tehtäviksi. Jos tavoitetta ei pystytä viemään tehtävätasolle, on vakavan pohdinnan paikka. Kuinka suuret mahdollisuudet on onnistua? Maailmanvalloituskin saattaa siirtyä huomiseen, jos junalippu Riihimäeltä Helsinkiin jäi ostamatta. Tämä on myös se vaihe, joka vaatii erittäin paljon työtä, eikä sitä tehdä yksilösuorituksena, vaan tekijöiden kanssa. Kommunikointi ihmisten kielellä on myös välttämätöntä. Kun konkreettisten tehtävien toteutus alkaa, seurataan edistymistä sovituin sävelin. Hyvin edistyneestä työstä on kiva kertoa ja jos kaikki ei mene suunnitellusti, voidaan asiaan puuttua rakentavasti ja hyvissä ajoin. Kaikki edellinen vaatii vahvaa kiinnostusta, ohjaamista ja läsnäoloa, sitä johtajuutta. Kun tavoitteet on saavutettu, kiitetään. Palkitakin saa. n
”Oppien mukaan johtamisella tarkoitetaan toimintaa, jonka tarkoituksena on saada aikaan tuloksia ihmisten avulla ja ihmisten kanssa.”