HR viesti 2/2013 - Page 18

lun oleskeluyhteiskunnasta ja samoja teemoja on Kalpalakin pohtinut paljon. Hänen mukaansa paljon pahaa kylvettiin 1990-luvun alun suuren laman aikana: syrjäytymisestä tuli virtahepo kansakunnan olohuoneessa. Sama hiukan kärjistäen: Kalpalan mukaan syrjäytymisen vaikutus Suomessa on suurempi kuin Nokian. HR PERSOONA ASMO KALPALA ”Ja mikä pahinta syrjäytymisestä on tullut periytyvä ongelma.” Helsingissä 1973 ”Huippuosaamisen tavoittelu on Heleniuksessa johtanut siihen, että yleisjohtaminen on häviämässä – ja tämä on valtava menetys.” Kalpala näkee 90-luvun mustat vuodet ajanjaksona, jolloin valtio uhrasi kansalaiset pelastaakseen pankit ja niiden omistajat. Henkiseen häpeäpaaluun tuomitut ihmiset olisivat kunnianpalautuksen tarpeessa. Kalpala myös muistuttaa, että pal- vastuu (kirjoittaja Helinä Hirvikorpi) jon parjatussa Yhdysvalloissa henkilökohtaisen konkurssin te- julkaistu tammikuu 2013 keminen on ilmoitusasia, jonka jälkeen pääsee jälleen aloittamaan puhtaalta pöydältä. Suomessa konkurssi on raamatulliset mittakaavat saavuttanut rangaistus ja häpeätahra, eikä se ole yksityishenkilölle mahdollista. Yhdessä vai yksin? Samanlaisia ajanjaksoja, jolloin kansakunnan paineensieto- ”Yritysjohdolle räätälöidyt taivaita kyky ja vastuunkanto ovat pettäneet on muitakin – sisällisso- halkovat palkkiomekanismit ovat ta tai 1930-luvun pahimmat ylilyönnit esimerkkinä tästä – mutta Kalpala myös muistuttaa siitä hyvästä, jonka suomalaiset silmissäni korruptiota ja täysin yhteisen edun vastaista.” ovat saaneet aikaan yhdessä. Kansakunta on kunnostautunut sodassa, mutta myös rauhassa: esimerkiksi Karjalan evakkojen asuttaminen oli valtava ponnistus, joka hakee vertaistaan maailmanhistoriassa. Samaten jälleenrakennus osoitti suomalaisten sitkeyden ja yhdessä tekemisen voiman. ”Konsensus-Suomi on ollut valtava menestys”, hän summaa. Kvartaalikapitalismista sen sijaan on enää vain pieni askel oligarkiaan, Kalpala uskoo. Mammonan sokea palvominen aiheuttaa sen, että valta keskittyy harvoihin käsiin. Talousmiehenä kriisiyhtiön johtoon neljännesvuosisata sitten tullut Kalpala oppi pikku hiljaa, että kaikki ei pyöri hänen tekemistensä tai tekemättä jättämisten ympärillä – ja että kaikkea ei tarvitse tietää tai olla tietävinään. ”Kun oppii hyväksymään tämän lähtökohdan, kestää kritiikkiäkin paremmin.” Niin Kalpalakin, joka oli