lun oleskeluyhteiskunnasta ja samoja teemoja on Kalpalakin pohtinut paljon. Hänen mukaansa paljon pahaa kylvettiin
1990-luvun alun suuren laman aikana: syrjäytymisestä tuli virtahepo kansakunnan olohuoneessa. Sama hiukan kärjistäen:
Kalpalan mukaan syrjäytymisen vaikutus Suomessa on suurempi kuin Nokian.
HR
PERSOONA
ASMO KALPALA
”Ja mikä pahinta syrjäytymisestä on tullut periytyvä ongelma.”
Helsingissä 1973
”Huippuosaamisen tavoittelu on
Heleniuksessa
johtanut siihen, että yleisjohtaminen
on häviämässä – ja tämä on valtava
menetys.”
Kalpala näkee 90-luvun mustat vuodet ajanjaksona, jolloin
valtio uhrasi kansalaiset pelastaakseen pankit ja niiden omistajat. Henkiseen häpeäpaaluun tuomitut ihmiset olisivat kunnianpalautuksen tarpeessa. Kalpala myös muistuttaa, että pal-
vastuu (kirjoittaja Helinä Hirvikorpi)
jon parjatussa Yhdysvalloissa henkilökohtaisen konkurssin te-
julkaistu tammikuu 2013
keminen on ilmoitusasia, jonka jälkeen pääsee jälleen aloittamaan puhtaalta pöydältä. Suomessa konkurssi on raamatulliset mittakaavat saavuttanut rangaistus ja häpeätahra, eikä se
ole yksityishenkilölle mahdollista.
Yhdessä vai yksin?
Samanlaisia ajanjaksoja, jolloin kansakunnan paineensieto-
”Yritysjohdolle räätälöidyt taivaita
kyky ja vastuunkanto ovat pettäneet on muitakin – sisällisso-
halkovat palkkiomekanismit ovat
ta tai 1930-luvun pahimmat ylilyönnit esimerkkinä tästä – mutta Kalpala myös muistuttaa siitä hyvästä, jonka suomalaiset
silmissäni korruptiota ja täysin
yhteisen edun vastaista.”
ovat saaneet aikaan yhdessä. Kansakunta on kunnostautunut
sodassa, mutta myös rauhassa: esimerkiksi Karjalan evakkojen asuttaminen oli valtava ponnistus, joka hakee vertaistaan
maailmanhistoriassa. Samaten jälleenrakennus osoitti suomalaisten sitkeyden ja yhdessä tekemisen voiman.
”Konsensus-Suomi on ollut valtava menestys”, hän summaa.
Kvartaalikapitalismista sen sijaan on enää vain pieni askel
oligarkiaan, Kalpala uskoo. Mammonan sokea palvominen
aiheuttaa sen, että valta keskittyy harvoihin käsiin.
Talousmiehenä kriisiyhtiön johtoon neljännesvuosisata sitten tullut Kalpala oppi pikku hiljaa, että kaikki ei pyöri hänen
tekemistensä tai tekemättä jättämisten ympärillä – ja että kaikkea ei tarvitse tietää tai olla tietävinään.
”Kun oppii hyväksymään tämän lähtökohdan, kestää kritiikkiäkin paremmin.”
Niin Kalpalakin, joka oli